Elävää kuvaa Savonlinnassa

Kullervo, Eden, Saimaa, Aino, Olavi ja Kino - hevosia vai eläviä valokuvia?

Elokuvien, elävien kuvien tai elävien valokuvien näyttäminen alkoi Suomessa kesällä 1896, kun Lumieren veljesten kiertue toi esityksensä Helsinkiin. Lumieren laitteistossa samalla kinematografisella koneella sekä kuvattiin että näytettiin elokuvia ja historiallinen ensi-ilta tapahtui 28.6 Helsingissä Seurahuoneella siis nykyisessä Helsingin kaupungintalossa. 

Kyseessä oli sama retki, jolla veljekset kävivät kuvaamassa toukokuussa Pietarissa Nikolai II:n kruunajaisia. Tuossa jälkipolville säilyneessä filmissä teki elokuvadebyyttinsä myös näyttävässä roolissa keisarin chevalier-kaartissa hallitsijan välittömässä läheisyydessä esiintynyt C.G.E. Mannerheim. Näin Mannerheim on melko varmasti ensimmäinen elokuvassa esiintynyt suomalainen. 

Oskar Alosen kiertue saapuu Savonlinnaan

Elävien valokuvien innostus alkoi Savonlinnassa hyvinkin pian eli 1899, jolloin 1.8 Lyseon juhlasalissa näytettiin kaupungin ensimmäinen ”kinematografinen” esitys. Asialla oli Oskar Alosen järjestämä kiertue, joka esitti "20 sarjaa koomillisia, huvittavia ja naurattavia kohtauksia". Yleisölle kerrottiin lehti-ilmoituksessa, että sarjat sisältävät yli 20 000 eri valokuvaa, mitkä koneen avulla suurennettuina tulevat näkymään luonnollisilta ja ihan eläviltä. 


Myöhemmin kiertävät kinematografit eli operatöörit esiintyivät enimmäkseen Matkailijahotellissa ennen ensimmäisiä varsinaisia elävien kuvien teattereita. Viereisessä lehtileikkeessä vuodelta 1901 juuri valmistuneessa matkailijahotellissa mainostetaan ihmeellisiä eläviä valokuvia ja väliajalla kuullaan musiikkia Edisonin keksimästä konserttikoneesta.

Kelloseppä Kaisla avaa pelin Teatteri Kullervolla 1908

Savonlinnan ensimmäinen elävienkuvien teatteri Kullervo perustettiin Lyson taakse Koulukatu 3:een tammikuussa 1908. Perustaja oli kelloseppä Otto Kaisla ja ensimmäisenä elokuvana oli "Casablanca" eli sotakuvia Marokosta ja luontokuvausta "Pohjois-Valesiasta". Ohjelmaa kuvattiin kauniiksi ja miellyttäväksi. Kaislan kanssa teatterin perusti punkaharjulainen ravintoloitsija H.J. Kämäräinen, joka oli 1907 lopettanut Punkaharjun hotellin vuokraamisen. Kämäräinen myi kuitenkin pian osuutensa Kaislalle. Teatteri siirtyi sittemmin rouva Elli Ryhäselle, joka joutui kuitenkin luopumaan siitä 1910 vuoden lopussa. Tammikuussa 1910 kerrottiinkin lehdessä lakoonisesti, että elävien kuvien teatteri Kullervo on vuoden alussa keskeyttänyt näytäntönsä.

Kilpailu kiristyy - Saimaa haastaa Edenin

Teatteri Kullervon toiminnan hyytymiseen vuoden 1910 loppuun oli osasyynä varmasti syksyllä 1910 Kirkkokatu 6:ssa Salomon Tavin perustama Eden ja pian kilpaan lähti toimittaja Väinö Laamasen ja merikapteeni Teodor Jaakkolan perustama Elävienkuvien teatteri Saimaa. Saimaa aloitti marraskuussa 1911 kauppias Antti Erosen uudessa kivitalossa ja muutti syksyllä 1912 nyk. Olavinkatu 45, KOPin uuteen jugend-kivitaloon oletettavasti Kirkkokaudun kulmassa olevaan osaan, jossa myöhemmin toimivat muutkin teatterit. Kilpailu oli kovaa, sillä kiertävä telttaoperaatio Pohjola teatteri sekä Teatteri Salama lisäsivät vielä haastetta. Saimaa muuttuikin Edeniksi elokuussa 1915 ja oli tämän jälkeen jonkin aikaa kaupungin ainoa elokuvateatteri. Samalla omistus siirtyi kauppias  Salomon Taville (kuoli v. 1923). Käyttötarkoitus muuttui pian levottomuuksien alkaessa ja Edenissä oli keväällä 1918 punaisten vankileiri, joka oli jopa nimeltään Eden vankila. Myöhemmin v 1918 samassa paikassa KOP:n kirkkokadun puoleisessa talossa aloitti elokuvateatteri Aino.

Innostus elävään kuvaan alussa oli ollut suurta. Elokuva ei vaikuta olleen kovinkaan hyvä liiketoimi, sillä eihän elokuviakaan ollut kovin paljon tarjolla, lähinnä uutispätkiä ja hauskoja pikku sketsejä. Elettiin myös mykän elokuvan aikaa ja kotimainen elokuva teki vasta tuloaan. Kilpailua uudelle keksinnölle oli myös paljon kiertävine elokuvateattereineen ja ajat olivat ankarat huvitusten suhteen.

Kiertävät elokuvateatterit Pohjola ja Salama Tottintorilla

Kiertävä teatteri Pohjola aloitti Savonlinnassa näytänsä Tottintorilla keväällä 1911. Pohjola mainosti uutta mustaa telttaa ja tärisemättömiä projektoreja. Se ilmoitti tasaisesti näytöksistä seuraavina vuosina ja syyskuussa 1916 Teatteri Pohjola esiintyi H. Tiaisen tontilla istuimilla varustetussa teatteriteltassa. Elokuvana oli ajalle sopivasti ”todellinen taistelufilmi” Kamppailu Verdinista. 

1920 Pohjola muutti väliaikaiseen puutaloon Olavinkatu 41 nykyisen miljoonatalon kohdalle. Pohjola näytti elokuvia syyskuussa jälleen 1922 Tottintorilla teltassa. Pohjola esitti myös ”mystisiä esityksiä” kuten leijuvaa naista. Pohjola toimi 1926 liikkuvana teatterina Honkasalon tontilla Rauhalan saunan vieressä. 

Myös matkustava elävien kuvien teatteri Salama järjesti näytäntöjä Tottintorilla ainakin 1913-16.

Väliaikainen elokuvateatteri Pohjola sijaitsi nykyisen Miljoonatalon kohdalla. Puisen rakennuksen piirsi K.G. Arvola ja rakennus näkyy tässä V.A. Sihvosen ottamassa kuvassa.

Harvinainen kuva kiertavän elokuvateatterin toiminnasta Savonlinnassa.

Elävien kuvien teatteri Aino toimi Saimaan ja Edenin tavoin Kirkkokadun ja Olavinkadun risteyksessä sijainneessa KOP:n omistamassa jugend-talossa. Aino keskellä Hynysen tupakkakaupan vieressä. Kuva on vuodelta 1920.

Aino ja Kino - sähköteknikko Hynynen astuu näyttämölle 

Filmipulan ja vaikeiden aikojen vuoksi elokuvanäytännöt loppuivat vuoden 1917 aikana. Edenissä KOPin talossa pidettiin esitelmiä ja erilaisia kokouksia. Vuonna 1918 sähköteknikko ja sähkötarvikkeiden kauppias Aaro Hynynen aktivoitui ja avasi Eedenin paikalle KOPin taloon kirkkokadun ja Olavinkadun kulmaan Teatteri Ainon sekä viereen tupakkakaupan, josta pystyi ostamaan myös elokuvalippuja ennakkoon. Myöhemmin Hynynen laajensi toimintaansa mm. perämoottoreihin. Teatteri Aino ilmoitti avaavansa 14.9 1918 filmipulasta huolimatta ja tehneensä sopimuksen kuuluisan elokuvateatteri Maximin kanssa saadakseen näytettävää.

Hynynen laajensi elokuvatoimintaansa ja perusti Teatteri Kinon nyk. Satamakatu 3:een Mercatorin tontille. Teatterin piirsi rkm Richard Rosengren ja se avattiin 19. lokakuuta 1925 Jackie Cooganin elokuvalla Onnen lapsi. Kinossa oli 200 paikkaa, suuri odotushuone ja uusi upea projektori Saksasta. Talossa oli komea rapattu pääty kadulle päin, muuten kyseessä oli tavallinen harjakattoinen puutalo. Teatteri Kino erottuu hyvin vuoden 1936 Satamakadun kuvan oikeasta alalaidasta. Talo purettiin 1939 Satamakatu 3 kerrostalon tieltä.

Hynynen vuokrasi Kinon ja Olavin kauppias Järviölle syksyllä 1928. Ainosta tuli Teatteri Tähti syyskuussa 1929.

Aaro Hynysen Teatteri Kino aloitti 1925 Satamakadulla. Rapattu julkisivu näkyy kuvan oikeassa laidassa.

Elokuvateatteri Olavi toimi aluksi Raatihuoneen ja Apteekin välisessä puutalossa. 

Teatteri Olavi aloittaa toimintansa

Elokuvatoiminta aktivoitui 1920 -luvulla ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin elokuvia oli saatavilla aiempaa laajemmin ja kieltolaki antoi tilaa muille huvituksille. Tietenkin myös yleinen ilmapiiri vaikeiden vuosien jälkeen vaati huvituksia, vaikka tuskin Savonlinnassa mitään eurooppalaista 1920-luvun dekadenssiä vietettiin. Elokuvateatteri Olavi sijaitsi aluksi Olavinkadulla Raatihuoneen ja Åkerstenin apteekin välissä erillisessa puutalossa Raatihuoneenkadun (nyk. Kalmarinkadun) kulmassa nykyisen Linnanhovin kohdalla ja aloitti todennäköisesti esityksensä lokakuussa 1922. Olavi siirtyi syksyllä 1923 Mikko ja Niku Maliselta mikkeliläiselle K.A. Väänäselle. Väänänen myi omistuksensa toiselle mikkeliläiselle kauppiaalle helmikuussa 1926. Olavi määrättiin tarkastuksissa toimintakieltoon lokakuussa 1927. Elokuvateattereiden tulipalot olivat jatkuvasti isoja uutisia maailmalta ja filmimateriaali oli todella herkästi syttyvää. Hengenvaara tuskin oli hyvää mainosta teattereille ja viranomaiset puuttuivat vahvasti peliin.

Kolmen teatterin tarjontaa syksyltä 1928 (Itä-Savo)

Elokuvateatteri Olavi jatkoi toimintaansa ja avasi luultavasti Ainon tiloissa KOP:n talossa 8. helmikuuta 1928, tarjolla oli 220 paikkaa, 2 aitiota, viulu ja piano. Tässä vaiheessa omistaja oli oletettavasti Aaro Hynynen, koska Kinon ja Olavin liiketoiminta siirtyi vuokrattuna kauppias Järviölle loppuvuodesta 1928. Sittemmin Olavi siirtyi osoitteeseen Olavinkatu 51 vuonna 1932 rakennettuun uuteen nykyisin ns Kaipaisen talona tunnettuun rakennukseen. Tätä kirjoittaessa toiminta on loppunut ja funkkis-talon kohtalo vaakalaudalla.

Elokuvateattereita tarkastettiin usein, sillä tulipalon vaara oli suuri. Vuoden 1927 Tampereen suuren teatteritulipalon jälkeen tarkastuksessa lokakuussa 1927 Savonlinnassa teatteri Kino sai kehuja, Ainoa korjattiin ja Olavi määrättiin toimintakieltoon.

Savonlinnan elokuvatarjonta koki uuden sysäyksen 1940, kun uudessa Linnanhovin talossa avattiin elokuvateatteri Linnanhovi. Siellä koettiin jopa Putkinotko -elokuvan maailmanensi-ilta 1954. Linnanhovi toimi aina vuoteen 1964 saakka. 

Elokuvateatteri Killa aloitti toimintansa 1952.

Elokuvateatteri Linnanhovin maailmanensi-illassa Putkinotko 1954 (kuva Eeva Kiiskinen)

Ville Vilén, tammikuussa 2019

kuvat: Maakuntamuseo