Ville Vilén: Savonlinnan rakennushistoriaa

Savonlinnan rakennushistoriassa on valitettavan moni upea rakennus saanut väistyä muutoksen tieltä ja valitettavan moni on myös tuhoutunut. Puutalokaupunkia on tuhonnut eniten luonnon ja ihmisen aiheuttamat tulipalot. Mikäli kaupungista pitäisi valita muutama kadonnut rakennus, jonka olisi ehdottomasti halunnut nähdä omin silmin tai johon olisi halunnut astua sisään, niin yksi sellainen ainakin minulle olisi villiä puujugendia edustanut vuonna 1947 epäselvässä tulipalossa tuhoutunut Savonlinnan Matkailijahotelli. Matkailu ottaa ensiaskeleensa Savonlinnan ripeä kehitys 1890-luvulla ja siihen liittynyt matkailun vilkastuminen sekä Olavin kylpylän perustaminen synnyttivät kaupunkiin majoituskapasiteetin vakavan vajeen. Kaupungissa oli vastattu jo majoitusongelmaan 1890, kun Maria Woronoffin emännöimä Seurahuone sai komeat tilat lossirannassa alunperin 1869-70 kauppias Johan Kolisin rakennuttamasta suuresta puutalosta. Rakennuksessa oli myös juhlasali erilaisia näytöksiä varten ja v

Savonlinnan synkkä palohistoria  Kuten monissa muissakin puukaupungeissa, myös Savonlinnassa on punainen kukko ollut ihmisen ohella rakennuskannan pahin vihollinen etenkin viime vuosituhannella. Samalla se on kuitenkin myös tyhjentänyt tontteja ja tarjonnut uusia mahdollisuuksia kaupungin painopisteen siirrossa. Erityisesti vuoden 1879 suurpalo nykyisessä Auvisenrinteessa mahdollisti keskustan siirron Olavintorilta nykyiselle kauppatorille. Alunperin kaupungin eli malmin "keskusta” sijaitsi Olavinlinnan kupeessa Kyrönsalmen rannalla, mutta laajeni vähitellen Linnankadulle ja Olavintoria kohti. Piiristyssyistä ei kaupunkia ryhdytty aivan linnan viereen rakentamaan. Linnankadun jälkeen painopiste siirtyi Olavintorille eli Isotorille, sieltä Kauppatorille ja myös uuden kaupungin puolelle. Tulipalot olivat aina muutoksissa mukana. Sen verran vakavasta asiasta oli aikoinaan kysymys, että 1800-luvun puolivälissä sai kaupungissa tupakoida ainoastaan Pitkäsillalla ja laitureilla. Kaup

Savonlinnan ensimmäinen matkailubuumi Matkailu on aina ollut taikasana Savonlinnassa erityisesti hyvässä, mutta joskus myös pahassa. On täysin selvää, että kaupungilla on muutamia selkeitä vahvuuksia, joita on käytetty talous- ja kultturielämän hyväksi, mutta yhtä lailla on selvää, ettei yhden kortin varaan voi mitään suhdanteiden muuttuessa laskea. Tämän vuoksi muitakin kortteja on pyritty pitämään kädessä ja kaupunki on kehittynyt sen mukana. Historiassaan Savonlinna on ollut ensin monta sataa vuotta Olavinlinnan varassa ja sitten paljon myöhemmin vesistöreittien, opinahjojen, rautatien ja kasvaneen matkailun varassa. Matkalla mukaan on tullut isoa ja pientä teollisuutta. Kaupungin henkinen sielu on kuitenkin aina enemmän tai vähemmän nojannut kesäiseen historialliseen kauneuteen.  Remontoitu linna vuosisadan vaihteessa Aluksi oli linna, halkoja ja voita Savonlinna sijaitsee metsä- ja maatalousvaltaisella vesistörikkaalla seudulla. Isossa mittakaavassa maanviljely ei ole

Lauri Korhosen suunnittelema Salosen talo koko komeudessaan 1918, talossa oli mm. John Asplundin Rohdoskauppa Olavinkatu 30, Salosen talo Savonlinnan kadonneista kauniista puutaloista yksi keskeisimmistä seisoi Olavintorin laidalla, suoraan vanhan kaupungintalon vastapäätä. Taloa kutsuttiin Salosen taloksi kauppias Johan Salosen mukaan tai oikeastaan hänen vaimonsa Emmyn mukaan, sillä hän talon vuonna 1904 rakennutti. Rakennukseen ja sen osoitteeseen littyy huomattavan paljon tarinoita ja ylimääräistä tragiikkaa vuosien varrelta. Osoitteessa Olavinkatu 30 seisoi liki 40 vuotta komea puujugendia edustanut suuri puutalo, jonka suunnitteli ja rakentamisen valvoi rakennusmestari Lauri Korhonen. Talo tuhoutui talvisodan pommituksessa 29. helmikuuta 1940 kun viereinen suuri, alunperin J. Kolisin 1843 rakennuttama Åkerstenin apteekkitalo sai osuman sytyttäen myös Salosen talon kohtalokkaasti tuleen. Molemmat rakennukset paloivat kivijalkaan myöten, vaikka kaupungin ruiskuhuone sijaits

Piirilääkäri Maconin talo eli Kaurosen kulma Kaurosen kulma on varmasti kaikille savonlinnalaisille tuttu tapaus ja muutenkin merkittävä historiallinen kohde Savonlinnassa. Talon dramaattiseen historiaan liittyy paljon tarinoita ja spekulaatioita, järkyttävä poliisisurma ja lopulta tulipalo, jota olin itsekin lokakuun pimeänä iltana vuonna 1986 Puistokadulta todistamassa. Vanhasta empire-talosta tuli rautakauppa v. 1918 Kaiken nähnyt talovanhus Talon historia on pitkä ja mielenkiintoinen. Satamakatu 13 eli Rautakauppana parhaiten muistettu ”Kaurosen kulma ” piti sisässään alun perin vuonna 1829 käytännössä Haapasalmen ja Hovilahden rantaan rakennetun ja vuonna 1839 korotetun ristipäätyisen empiretalon. Piirtäjää ei tunneta ja rakennus muutti muotoaan useasti mm. Aug. L Makkosen ja paljon puurakennuksia Savonlinnaan suunnitelleen rakennusmestari Lauri Korhosen käsissä. Vuosikymmenten kuluessa talon ympäristö muutti muotoaan vieläkin enemmän. Rakennus näki historiansa aikana

Kustaa Laukkanen - Savonlinnan unohdettu suurmies Monelle savonlinnalaiselle ei varmaankaan nimi Kustaa Laukkanen sano juuri mitään, mutta mikäli patsashankkeita kaupungissa olisi nyt suunnitteilla, olisi hän ehdottomasti harkinnan arvoinen. Syy on yksinkertainen, sillä ei tarvitse mennä kuin Savonlinnan torille ja katsoa hieman ympärilleen niin Kustaan kädenjälki näkyy edelleen vahvasti kaupunkikuvassa, vaikka suuri osa hänen urakoimistaan ja piirtämistään rakennuksista on jo poissa. Olavin kylpylän päärakennus, Piispanlinna, vanha puinen Seurahuone ja Olavinkatu 46, hänen itsensä piirtämä jugend-talo, ovat jo kadonneet. Kuitenkin Savonlinnan reaalilyseo, Puistokatu 1, Tuomiokirkko, Kalmarinkatu 9 eli Sininen talo, Suruton ja Wanha Kasino ovat edelleen läsnä. Rakennustyön ohella lempinimen Kusti saanut Kustaa Laukkanen oli kaupungin luottomies, kehittäjä ja päättäjä vielä senkin jälkeen, kun koki urallaan jättimäisen monien savonlinnalaisten lopulta maksaman konkurssin. Tämä l