Savonlinnan tuhoisat tulipalot

Savonlinnan synkkä palohistoria 

Kuten monissa muissakin puukaupungeissa, myös Savonlinnassa on punainen kukko ollut ihmisen ohella rakennuskannan pahin vihollinen etenkin viime vuosituhannella. Samalla se on kuitenkin myös tyhjentänyt tontteja ja tarjonnut uusia mahdollisuuksia kaupungin painopisteen siirrossa. Erityisesti vuoden 1879 suurpalo nykyisessä Auvisenrinteessa mahdollisti keskustan siirron Olavintorilta nykyiselle kauppatorille. Alunperin kaupungin eli malmin "keskusta” sijaitsi Olavinlinnan kupeessa Kyrönsalmen rannalla, mutta laajeni vähitellen Linnankadulle ja Olavintoria kohti. Piiristyssyistä ei kaupunkia ryhdytty aivan linnan viereen rakentamaan. Linnankadun jälkeen painopiste siirtyi Olavintorille eli Isotorille, sieltä Kauppatorille ja myös uuden kaupungin puolelle. Tulipalot olivat aina muutoksissa mukana. Sen verran vakavasta asiasta oli aikoinaan kysymys, että 1800-luvun puolivälissä sai kaupungissa tupakoida ainoastaan Pitkäsillalla ja laitureilla. Kaupungissa päädyttiin myös aikoinaan muutamiin muihin selkeisiin määräyksiin - katujen tuli jatkua aina rantaan saakka veden saamiseksi sammutustöihin ja saunoja ei saanut myöhemmin rakentaa keskustassa kuin erillisiin kivirakennuksiin ja näin luotiin samalla vahva yleisten saunojen kulttuuri. Puurakennusten korkeutta myös rajoitettiin, minkä vuoksi kaupunki pysyi monen muun kaupungin lailla pitkään matalana puutalokaupunkina. 

Vanha venäläinen kaupunki

Savonlinna on ollut historiallisesti usein tulen armoilla, mutta yhtä usein palot ja polttamiset ovat olleet ihmisen tahallisesti aiheuttamia. Olavinlinnan ympärillä käydyt rajasodat aiheuttivat koko rakennuskannan polttamisen useampaan kertaan. Vuonna 1656 poltettiin kaupungin kaikki talot, isovihan tiimellyksessä venäläisten saapuessa pistettiin jälleen rakennuskanta palamaan ja pikkuvihan vetäytymisessä kesällä 1742 "ruotsalaiset" toimivat jälleen poltetun maan taktiikalla. On hyvä muistaa, että vuoden 1743 Turun rauhan jälkeen Savonlinna oli venäläisten hallussa aina itsenäisyyteen saakka, mikä on varmasti vaikuttanut kaupunkikulttuuriin. Ennen autonomian aikaa Savonlinna, Lappeenranta, Sortavala, Hamina ja Viipuri olivat venäläisiä kaupunkeja muun Suomen kuuluessa Ruotsiin.

Ruiskuhuone palotorneineen rakennettiin vuonna 1868 Olavintorin kulmaan kaupungin korkeimmalle kohdalle. 1920-luvulla sen viereen keskittyi myös Savonlinnan virkamieskoneisto.

Ensimmäiset suurpalot

Kaupungin ensimmäinen varsinainen suurpalo sattui vuonna 1812, kun Pitkäsillan lähellä Hopealahden eli nykyisen Koululahden puolella ollut raatimies Fabritiuksen talo syttyi yöllä tuleen. Palo johtui uunin halkeamasta ja kova tuuli aiheutti sen, että nykyiseltä kauppatorilta tämän päivän Äkkiväärää ja Kalmarinkatua myöten paloivat kaikki talot - kaikkiaan 19 kappaletta Koululahden puolelta rantaan saakka. Mukana meni myös kaupungin ensimmäinen Raatihuone rinteen puolivälistä. Raatihuone siirtyi näin Linnankadulle nykyisen Koulukadun kulmaan entiseen upseerien majoitustaloon ja toimi siinä kunnes poikamiehenä kuollut kauppias Anders Boehm testamenttasi talonsa kaupungille ja kaupungin asioita hoidettiin Auvisenrinteen päältä vuodesta 1892 aina 1920-luvulle. Raatihuone sai komean kellotorninsa Allan Schulmanin suunnittelemana kesällä 1897. 

Seuraavan kerran paloi suuremmin toukokuussa 1849, jolloin syttyi ja tuhoutui koko Olavintorin pohjoispuoli. Vastavalmistunut Pikkukirkko kuitenkin säästyi kuin ihmeen kaupalla. Tämäkin palo sattui yöllä ja sai alkunsa saunasta. Vuonna 1861 paloi puolestaan Olavintorin etelälaita. Näiden palojen seurauksena Olavintoria tai tuolloin Isotoria pystyttiin kuitenkin laajentamaan. 

Juhannuksena 1868 kohtasi Savonlinnaa jälleen tuhoisa tulipalo. Nykyisessä Auvisenrinteessä eli silloisella Pitkänsillankadulla levisi nopea tulipalo polttaen samoja tontteja kuin vuonna 1812 ja jälleen kerran Pikkukirkko pelastui täpärästi - tällä kertaa vielä Savonlinnan oloissa harvinaisen ja kalliin peltikaton ansiosta. Tilanne oli niin vakava, että mikäli palo ei olisi pysähtynyt Pikkukirkon tienoille, olisi hyvinkin saattanut palaa koko kaupunki Kyrönsalmeen saakka. Tässä tulipalossa tuhoutui rapistunut vanha venäläinen sairaala rakennuksineen Pikkukirkon vierestä nykyisen Kalmarinkatu 13 tontin kohdalta. Tulipaloja riittikin noihin aikoihin, sillä Olavinlinna oli tulessa sekä elokuussa 1868 että elokuussa 1869. Palot syttyivät ohitse ajaneiden höyrylaivojen kipinöistä ja tyhjillään ollut linna tuhoutui pahoin. Olavinlinnan palot uhkasivat myös koko kaupunkia.

Vanhin tunnettu kuva Savonlinnasta ja ainoa, jossa näkyy vuoden 1879 palossa tuhoutunut rakennuskanta 

Palotoimintaan kiinnitetään huomiota

Palokuntatoimintaan ryhdyttiin kiinnittämään huomiota ja vanha paloasema eli ruiskuhuone rakennettiin Pikkukirkon viereen vuonna 1868. Samalla käynnistettiin yhteiset järjestelmälliset palotoimet tarkkoine määräyksineen. Palojen sammuttamisesta tehtiin yleinen velvollisuus ja esimerkiksi hevosia voitiin ottaa palotorjunnan käyttöön. Vaan eipä kulunut montaakaan vuotta, kun loppukesästä 1879 leimahti kaupungissa kunnolla. Kyseessä oli kuitenkin Savonlinnan viimeinen suuri korttelipalo. Pitkän kuivuuden jälkeen 22. elokuuta syttyi tulipalo kauppias Lethenin talon ullakolla Pitkänsillan kupeessa nykyisen Yhdyspankin talon kohdalla ja tuli eteni kadun yli koulurakennukseen ja siitä rinteeseen. Kova tuuli aiheutti 14 talon tuhoutumisen nykyisen Auvisenrinteen molemmin puolin. Palo saatiin pysähtymään rinteen puoliväliin kun suuret koivut estivät tulen tarttumisen And. Auvisen liiketaloon ja kadun toisella puolella saatiin palopurjeilla estettyä kauppias Ivakoffin suuren puotirakennuksen syttyminen. Savonlinnan keskustaa esittävässä vanhassa 1870-luvun alun valokuvassa näkyvät lähes kaikki talot paloivat. Pikkukirkko eli kreikkalaisortodoksinen Pyhien Profeettojen Sakariaan ja Elisabetin kirkko säästyi jälleen. Varsinaista palokuntaa ei vielä ollut, mutta pian sellainen perustettiin. Tämän palon suurin merkitys oli kuitenkin se, että tuli raivasi tyhjiä tontteja ja kaavoitusmahdollisuuksia. Keskusta siirrettiin Olavintorilta Kauppatorille ja itse tori pengerrettiin 1890-luvulla. Koko kaupungin painopiste siirtyi kohti länttä. 

Rappiolle jäänyt Olavin kylpylän päärakennus paloi Vappuna 1964

Yksittäisiä merkittäviä tragedioita

Myöhemmin tulipalot ovat koetelleet lähinnä yksittäisiä puutaloja. Kasinon juhlasali tuhoutui 1928, Piispanlinna paloi salaman sytyttämänä komeana roihuna 1943, Kerttulan sauna tuhoutui 1943, Vanha Seurahuone paloi tuntemattomasta syystä syksyllä 1947 ja tyhjilleen jäänyt Olavin kylpylän päärakennus paloi korjauskelvottomaksi 11.4 1964. Kaurosen kulmalla roihusi syksyllä 1986 ja muutama muu puutalo vielä myöhemmin. Kaupan päälle kaupunkilaiset ovat päässeet spekuloimaan sitä, milloin palot ovat olleet oikeita vahinkoja ja milloin tarkoituksellisesti aiheutettuja. Savolan saha on palanut ainakin neljä kertaa, erityisesti täysin vuosina 1882 ja 1913. Talvisodan pommitukset tekivät omat tuhonsa ja muista tuhoisista tulipaloista mainittakoon useita uhreja vaatinut matkustajakoti Rauhan palo vuonna 1954 Talvisalon rinteessä.

Toivottavasti Savonlinnan jäljellä olevat puutalot saavat pysyä hyvässä kunnossa ja säästyvät liekeiltä. 1800-luvulla ja vuosisadan vaihteessa rakennettuja puutaloja on kuitenkin yllättävän paljon. Hyvin hoidettuina ne sopivat kaupunkikuvaan ja kertovat omaa tarinaansa vanhasta puukaupungista ja sen rakennuskerrostumista. 

Vanha matkailijahotelli koki kohtalonsa 1947

Ville Vilén, tammikuussa 2019

kuvat: Maakuntamuseo
Kirjallisuutta: Olli Vehviläinen: Savonlinnan kaupungin historia III