Savonlinnan Matkailijahotelli
Matkailu ottaa ensiaskeleensa
Savonlinnan ripeä kehitys 1890-luvulla ja siihen liittynyt matkailun vilkastuminen sekä Olavin kylpylän perustaminen synnyttivät kaupunkiin majoituskapasiteetin vakavan vajeen. Kaupungissa oli vastattu jo majoitusongelmaan 1890, kun Maria Woronoffin emännöimä Seurahuone sai komeat tilat lossirannassa alunperin 1869-70 kauppias Johan Kolisin rakennuttamasta suuresta puutalosta. Rakennuksessa oli myös juhlasali erilaisia näytöksiä varten ja viisi majoitushuonetta. Seurahuone oli ollut tätä ennenkin olemassa, mutta se oli saanut huonon maineen saastan ja synnin pesänä sekä moitteet huonosta palvelutasosta. Savonlinnan ongelma jo ennen varsinaisen matkailun alkamista oli se, etteivät satunnaiset laivoilla saapuneet kävijät voineet jäädä kaupunkiin yöpymään olemattoman majoituskapasiteetin vuoksi. He häipyivät kaupungista heti kun laiva oli halkonsa ja tavaransa lastannut. Näin ei matkailun kehittäminen ollut mahdollista ennen majoituskysymysten ratkaisemista. Yksityisiä huoneita oli toki tarjolla varsinkin kesäaikaan, mutta varmuutta majoituksesta ei kaupunkiin saapuvalla ollut.Olavin kylpylä muuttaa suunnan
Olavin kylpylän avaaminen kesällä 1896 ja laivaliikenteen vilkastuminen aiheuttivat kuitenkin todellisen majoitusongelman ja pian ryhdyttiin vaatimaan lehtikirjoituksissa kunnollista hotellia. Savolaiseen tapaan homma oli tekemistä vaille valmis eikä yhtään vastuunottajaa tuntunut löytyvän - ääntä kaupungissa kyllä riitti laadukkaan majoituksen puolesta. Olavin kylpylässä oli majoitustiloja ja pian sen yhteyteen vuonna 1899 rakennettiin uudelleen nimettyyn Sulosaareen huvilojen verkosto. Matkailijoiden määrä ja vaatimustaso ei kuitenkaan vastannut kaupungin kykyä majoittaa merkittäviä vieraitaan. Matkailun eteen oli tehty paljon muitakin parannuksia kuten huvimajoja, puistonpenkkejä ja kukkaistutuksia, silti solmukohta näytti olevan laadukkaan ja tilavan hotellin puute. |
| Assar Palanderin julkaisema valokuva Savonlinnasta kesällä 1896. Olavin kylpylä on avattu ja Sittkoffin tontti odottaa tyhjillään |
Matkailijahotelli
Kaupungissa oli kuitenkin jo järjestäydytty. Vuonna 1895 oli perustettu Suomen matkailijayhdistyksen haaraosasto, joka olikin vastannut kaikenlaisesta kaupungin matkailullisesta kehittämisestä. Innostus oli suurta. Valtakatu muutettiin Olavinkaduksi ja Rantakadusta tuli Satamakatu. Tilanne kääntyi kuitenkin Olavin kylpylän ensimmäisinä kesinä siihen, että kaupungilla kiersi ihmisiä kyselemässä majoitusta ja yksityisten asuntojen hinnat kohosivat pilviin. Tämä ei tietenkään parantanut kaupungin houkuttelevuutta matkailukohteena, vaan päin vastoin haittasi hyvää kehitystä.Hotellikysymys aiheutti kaupungissa melkoisen riidan. Valtuusmiesten mielestä kylpylän tuli hoitaa vierailleen majoitus, mutta kylpylän osakkaat eli keskeiset liikemiehet vaativat kaupungin panostusta asiaan - tuttu kuvio kaikilta vuosikymmeniltä. Valtuusto lähti lopulta leikkiin 65 000 markan hotellilla sekä valtion takauksella, mutta eri vaiheiden ja valitusten jälkeen päätettiin käyttää yhteisesti sovittuja anniskelutuloja projektiin ja syksyllä 1898 syntyi suunnitelma 96 000 markkaa maksavasta hotellista. Piirtäjäksi saatiin maineikas nouseva kyky Usko Nyström ja rakennusurakan otti vastaan kaupungin oma varmakätinen menestyjä Kustaa Laukkanen.
Matkailijahotellin nimi oli alunperin muodossa Matkailiahotelli ja myöhemmin Turistihotelli ja lopulta Seurahuone. Sen rakentaminen alkoi kivitöillä jo vuoden 1898 puolella ja paikaksi valikoitui kauppias Sittkoffin tyhjäksi jäänyt tontti Olavinkatu 40 kaupungin uudelta paraatipaikalta Kauppatorin kulmalta. Vuoden 1812 tulipalossa paikalta oli palanut jo yksi kauppiaan talo ja uusi 1816 rakennettu korkea koulutalo puolestaan tuhoutui vuoden 1879 suurpalossa. Poikakoulun talo on hyvin esillä vanhimmassa kaupungin keskustaa esittävässä (sivulla xx) valokuvassa. Vilkkaiden keskustelujen ja monenkirjavien päätösten jälkeen vuosisadan lopussa tyhjällä tontilla oli työn alla arkkitehtonisesti kiinnostava ja varmasti haastava hotellirakennus. Sen kivijalkaan tuli kookas ravintola ja kolme liikehuoneistoa. Toiseen puurakenteiseen kerrokseen sijoittui juhlasali näyttämöineen sekä 17 matkustajahuonetta. Ullakkokerrokseen tehtiin vielä 17 kesähuonetta. Usko Nyströmin piirtämä rakennus oli periaatteessa aumakattoinen vinkkelitalo, mutta siihen tehtiin paljon kiinnostavia yksityiskohtia. Tyylillisesti art nouveauta tai puujugendia edustavassa rakennuksessa oli gotiikkaan viittaavat komeat suippotornit, kaariholvattu sisäänkäynti, hevosenkenkäikkunoita ja pitkiä parvekkeita. Kesällä 1901 Savonlinna oli saanut arvoisensa upean hotellin ja matkustajavyöryä torjuttiin lisäksi pienten matkustajakotien ja yksityishuoneiden avulla.
Usko Nyströmin villi työnäyte
Savonlinnan Matkailijahotellin piirustukset tilattiin valtuuston päätöksellä helsinkiläiseltä jo mainetta keränneeltä arkkitehtitoimistolta Nyström-Petrelius-Penttilä. Lehdessä mainittiin syksyllä 1898 oikein erikseen, että he olivat luvanneet toimittaa suunnitelman edullisesti. Tämä sopi hyvin köyhille savonlinnalaisille. Toimiston valintaan vaikutti varmasti Albert Petreliuksen tausta. Hän oli Säämingissä syntynyt ja Savonlinnassa koulunsa käynyt ennen siirtymistä pääkaupunkiseudulle. Arkkitehdin isä oli vuonna 1893 kuollut merkittävä savonlinnalainen valtiopäivämies ja käsityöläismestari värjäri Abraham Petrelius. |
| Arkkitehti Usko Nyströmiä (1861-1925) voidaan pitää suomalaisen jugendin isänä. |
Suunnittelukolmikosta huolimatta hyvin yleisesti tiedetään, että Matkailijahotellin suunnittelu ja piirustukset ovat Usko Nyströmin käsialaa. Nyström oli toimiston henkinen isä ja kolmikon lahjakkain piirtäjä. Hän oli saanut perusoppinsa Pariisissa ja aloittanut kirkkoarkkitehti ja professori Josef Stenbäckin oppipoikana. Usko Nyström olikin yksi lyhytaikaisen art nouveau -tyylin parhaita osaajia Suomessa ja vei tyyliään kansallisromanttisen vaiheen jälkeen eteen päin. Nyström oikeastaan kasvatti kokonaisen arkkitehtien koulukunnan. Eliel Saarinen, Herman Gesellius ja Armas Lindgren kulkivat tyylillisesti hänen jalanjälkiään. Hän oli myös Alvar Aallon keskeinen opettaja ja Aallon kauniin viivan väitetään olevan juuri koko ikänsä lähes pakonomaisesti piirtäneen Nyströmin vaikutusta. Usko Nyströmin hautamuistomerkki Helsingin Hietaniemessä onkin Alvar Aallon käsialaa.
 |
| Matkailijahotellin Olavinkadun kakkoskerroksessa sijainneesta salista ei ole montaa julkista kuvaa. Sisällissodan sairaalavaiheesta on säästynyt muutama, jotka antavat kuvan toisen kerroksen salista ja näyttämöstä |
Savonlinnalaisilla kävi hyvä tuuri arkkitehdin suhteen, vaikka hotellin kustannuksista väännettiinkin kovasti. Matkailijahotelli sattuu Nyströmin uralla mielenkiintoiseen vaiheeseen, sillä vuonna 1898 kolmikko oli piirtänyt jo ensimmäiset suuret kivitalonsa Helsinkiin ja Nyström oli irtoamassa itsenäiseksi taiteilijaksi hakien omaa villiä tyyliään. Ja aika villi rakennushan myös Matkailijahotellista suippotorneineen tuli. Nyström piirsi Savonlinnan vierailun jälkeen mm. Imatran valtiohotellin ja merkittävimmät kivitalonsa Helsingin Ullanlinnaan kuten massiivisen Schalinin talon ja vauhdikkaan Kointähden maapalloineen ja kapeine torneineen Pietarinkadulle. Matkailijahotelli oli hänelle varmasti uuden tyylin löytämiseen auttanut kiinnostava tehtävä. Usko Nyström piirsi myös Savonlinnan Huvilakadulle edelleen paikallaan osoitteessa Kalmarinkatu 13 seisovan suuren jugend-puutalon piirilääkäri Snellmannille.
 |
| Matkustajahotelli alkuperäisasussaan 1900-luvun alussa. Arkkitehti Usko Nyström taisteli loppuun asti tornien puolesta, vaikka kustannuksista oli pakko tinkiä. Rakennusta jatkettiin myöhemmin Olavinkadun puolelta, koristuksia lisättiin ja ulkopintaa muokattiin. Kuvassa näkyy alkuperäinen kirjoitusasu Matkailiahotelli, vaikka arkkitehti on kirjoittanut nimen piirustuksiin toisin. |
 |
| Matkailijahotellia pidennettiin Auvisenrinteen puolella 1911. Näyttämötiloja parannettiin ja alakertaan saatiin varastotilaa. |
 |
| Alkuperäisessä piirustuksessa näkyvät hotellin alimmaisen kerroksen ravintolatilat ja liikehuoneistot. |
Hotellin toiminta lahjakkaisiin ruotsalaiskäsiin
Matkailijahotellin pyörittäminen oli tietysti oma kysymyksensä ja ensimmäiseksi isännäksi valittiin ruotsalaissyntyinen Karl Edward Jonsson, joka vuokrasi hotellintoiminnan 6000 markan vuosivuokralla ensimmäisenä viitenä vuonna ja lupasi opetella suomen kieltä. Hän sitoutui myös kalustamaan hotellin juhlasalia ja biljardia lukuunottamatta ja pitämään talon hyvässä kunnossa. Tästä alkoi hotellin ruotsalaisisännyys seuraaviksi vuosikymmeniksi - miehet toki matkan varrella vaihtuivat, sillä kilpailu kaupungin ykköspaikasta Olavin kylpylän ohella oli kova. Savonlinnalaiset nappasivat hotellin johtoon heti nousevan huippunimen. Karl Edward Jonsson oli tullut Ruotsista, mennyt naimisiin pieksänmäkeläisen Sofia Vauhkosen kanssa ja loi itselleen kekseliään ravintoloitsijan maineen juuri Savonlinnassa. Esimerkkinä Jonssonin innovatiivisuudesta oli heti kesällä 1901 Matkailijahotelliin tuotettu itävaltalainen jousiorkesteri, jonka kaikki jäsenet olivat naisia. Jonsson vuokrasi myös Kasinon liiketoiminnan ja piti kasinoa Loviisassa. Menestyttyään Savonlinnassa mainiosti hän siirtyi 1909 myös Helsinkiin vetämään ravintola Fenniaa ja otti pikku hiljaa nimiinsä Helsingin ravintolakeisarin maineen. Jonsson johti Fenniaa, Kämpiä ja Kaivohuonetta, oli keskeisimpiä hahmoja jazzin saapuessa Suomeen ja siirtyi myöhemmin ensin Hankoon ja Gustavelundiin Tuusulaan.
Matkailijahotellin avaamisen jälkeen kesäkuussa 1901 lähes kaikki kaupungin kokoustoiminta, näytelmäesitykset ja uudet villitykset kuten elävien kuvien esittäminen siirtyivät uuteen ja uljaaseen hotelliin. Aleks Sikio kauppasi näyttävästi liikehuoneistoja vuokralle ja hotellin parhaalle liikepaikalle Olavinkadun kulmaan muutti kirjakauppa, jonka vuokrasi väkijuomienkin myynnissä kunnostautunut Assar Palander. Palander myi Olavintorilla kirjakaupassaan paitsi kirjoja myös polkupyöriä, ompelukoneita, kiikareita ja haitareita. Palander oli ruotsinkielinen ja Savonlinnassa tämä ei noina fennomanian aikoina ollut mikään valtti. Palander lähtikin kaupungista kesällä 1901 Hankoon ja kirjakauppa siirtyi jo ennen avaamistaan Matkailijahotellin kulmassa Alma Sahlmanille. Myöhemmin tiloihin muutti vuonna 1913 Savonlinnaan Forssasta saapunut Edit Streng, jonka kirjakauppaliike toimi Savonlinnassa aina vuoteen 1980.
 |
| Mikkelin suojeluskuntapiirin päällystökurssin osallistujat Seurahuoneen edessä keväällä 1919 |
Jonssonin jälkeen Bergström ja Lindén
Karl Jonssonin jälkeen keväällä 1911 Matkustajahotellin johtoon siirtyi John Bergström - ruotsalainen hänkin. Tätä ennen vuonna 1910 Matkailijahotellia ryhdyttiin mainostamaan Seurahuoneena ja turistihotellina. Bergström rakennutti 1909 Huvilakadulle komean huvilan, joka toimi myöhemmin John Asplundin (Aspivaara) omistuksessa Matkailijakoti Olavina aina 1960-luvun lopulle saakka. John Bergström kuului myös kaupungin ensimmäisten taksiyrittäjien joukkoon ja hankki itselleen auton ja luvan vuonna 1914. Autoilu oli alkanut Savonlinnassa 1911 Kallislahden ja Kerimäen takseilla ja vähitellen kaupungiin ilmestyi uudenlaisia kulkupelejä eikä varmaankaan vähiten 1912 syntyneiden Oopperajuhlien ansioista.Matkailijahotellin pito ei kuitenkaan sujunut parhaalla mahdollisella tavalla ja epävarmoina aikoina keväällä 1916 kaupunki julisti häätöjutun Bergströmia vastaan. Tapauksesta riideltiin pitkään ja näyttävästi sillä seurauksella, että uuden vuokrasopimuksen voitti toinen ruotsalainen purjehdusmestari Carl Linden ja Bergström jätti kaupungin. Ruotsalaisten ravintoloitsijoiden keskeinen harrastus näyttää olleen kilpapurjehdus. Linden oli toiminut jo Kasinon ravintoloitsijana ja otti 1920-luvulle tultaessa haltuunsa pääosan kaupungin ravintolatoiminnasta.
 |
| 20. marraskuuta 1947 aamu valkeni Savonlinnassa järkyttyneissä tunnelmissa |
Kohtalo puuttuu peliin marraskuussa 1947
Savonlinnan matkailijahotelli toimi kaupungin keskeisellä paikalla maamerkkinä vierailijoille läpi vuosikymmenten. Sisällissodan aikana taloon perustettiin valkoisten sotilassairaala Turisti leikkaussaleineen jopa sataaviittäkymmentä haavoittunutta varten. Harvinaiset sisäkuvat Olavinkadun puolella toisessa kerroksessa sijainneesta salista ovat näiltä ajoilta. Yleensäkin Matkailijahotellin sisältä on hämmästyttävän vähän julkisia valokuvia, yksityiskokoelmista niitä varmasti löytyy. Osuuskauppa Keski-Saimaa aloitti toimintansa alakerrassa vuonna 1920 ja laajensi kauppaliikettään 1929. Aika kului ja Seurahuoneeksi muuttunut hotelli näki talvisodan pommitukset ja jatkosodan ajan säilyen kuitenkin vahingoittumattomana. Sodasta toipuvassa Savonlinnassa sen onni kuitenkin kääntyi marraskuisena yönä 1947.
Huone numero 12
Marraskuun 19. päivän kääntyessä yöhön hotellin Kauppatorin puoleissa toisessa kerroksessa huoneeseensa menossa ollut hotellivieras haistoi palaneen käryä ja teki hälytyksen vahtimestarille. Pian huomattiin savua, joka tuli huoneesta numero 12. Huoneessa majoittui liperiläinen työnjohtaja Mikko Lahti, jonka hyvin hermonsa hallinnut vahtimestari Toivo Hartikainen auttoi pois liekkien keskeltä. Hartikaiselta paloivat tiukassa tilanteessa tukka ja kasvot. Hetken taisteltuaan paloa vastaa sammuttimella urhea vahtimestari totesi tilanteen toivottomaksi. Samaan aikaan tehtiin myös palohälytys talon ulkopuolelta. Palo eteni nopeasti ja vastapäisen huoneen numero 3 asukas rakennusmestari Osmo Tuohiniemi hyppäsi huoneensa ikkunasta ulos, hänen toverinsa kauppias Vaittinen hyppäsi perässä Tuohiniemen päälle ja näin molemmat loukkaantuivat. Hotellin asukkaat pelastautuivat hädissään pitkin rännejä ja tikkaita kadulle. Kaikkiaan palossa loukkantui puolenkymmentä ihmistä, joukossa myös palopäällikkö Paavo Soini ja muita sammuttajia. Palopäällikkö Soini kieri savun sokeisemana portaat alas ja sai otsaansa leveän haavan. Kello 0.45 liekit löivät jo rajusti ulos kadulle huoneiden ikkunoista. |
Jälkipeli ja päätökset
Hotelli vaurioitui tulipalossa pahoin ja vahingot olivat mittavat. Savonlinnan kaupunginhallituksen kokouksessa todettiin vahinkojen nousevan yli kolmeen miljoonaan markkaan ja päätettiin ettei rakennusta korjata entiselleen. Olavinkadun puoli oli vähemmän vahingoittunut ja aluksi suunniteltiin liikehuoneistojen ja salin korjaamista. Tästä suunnitelmasta kuitenkin lopulta luovuttiin. Modernit kivitalot olivat jo valloittaneet kaupunkikuvaa - ajat olivat muuttuneet. Huoneen numero 12 Mikko Lahti pidätettiin ja hän kertoi olleensa aikaisemmin illalla Kasinolla tansseissa, mutta kielsi käsitelleensä tulta huoneessaan. Itse palon syttymisestä hän ei muistanut mitään ja oli menettänyt savun keskellä tajuntansa. Lahti päästettiin pian vapaaksi eikä täysin varmaa palon syytä näin löytynyt. Ylimääräisenä episodina autonkuljettaja Eino Koiranen tuomittin korvauksiin ja 1 vuoden, 6 kuukauden vankeuteen väkijuomien varastamisesta hotellista paloyönä. Melkoisen kovat olivat tuohon aikaan tuomiot.Savonlinnan Matkailijahotelli oli hieno osoitus kaupungin yhteisestä tahtotilasta matkailun edistämiseksi. Se oli upea ja harvinainen Usko Nyströmin suunnittelema suomalaisen arkkitehtuurin ja rakennustaidon näyte. Marraskuinen yö 1947 muutti historiankulun tämän rakennuksen kohdalla ja tilalle rakennettiin vuonna 1951 uudenajan osuuskauppafunkkista edustava hotelli Seurahuone lisäsiipineen. Historiallinen rakennus tänä päivänä jo sekin.
Ville Vilén, tammikuussa 2019
Kuvat: Maakuntamuseo
Kommentit
Lähetä kommentti