Kuka oli Kusti Laukkanen?

Kustaa Laukkanen - Savonlinnan unohdettu suurmies

Monelle savonlinnalaiselle ei varmaankaan nimi Kustaa Laukkanen sano juuri mitään, mutta mikäli patsashankkeita kaupungissa olisi nyt suunnitteilla, olisi hän ehdottomasti harkinnan arvoinen. Syy on yksinkertainen, sillä ei tarvitse mennä kuin Savonlinnan torille ja katsoa hieman ympärilleen niin Kustaan kädenjälki näkyy edelleen vahvasti kaupunkikuvassa, vaikka suuri osa hänen urakoimistaan ja piirtämistään rakennuksista on jo poissa. Olavin kylpylän päärakennus, Piispanlinna, vanha puinen Seurahuone ja Olavinkatu 46, hänen itsensä piirtämä jugend-talo, ovat jo kadonneet. Kuitenkin Savonlinnan reaalilyseo, Puistokatu 1, Tuomiokirkko, Kalmarinkatu 9 eli Sininen talo, Suruton ja Wanha Kasino ovat edelleen läsnä.

Rakennustyön ohella lempinimen Kusti saanut Kustaa Laukkanen oli kaupungin luottomies, kehittäjä ja päättäjä vielä senkin jälkeen, kun koki urallaan jättimäisen monien savonlinnalaisten lopulta maksaman konkurssin. Tämä luottamus kertoo jotakin hiljaisesta, vaatimattomasta ja lujatahtoisesta miehestä. Se kertoo myös tarinan vuosisadan takaisesta ajan hengestä ja Savonlinnan kaupungin elämänmenosta.

Otavanniemen poika Säämingistä

Kustaa Tuomaanpoika Laukkanen syntyi Säämingin pitäjässä Pihlajanlahden ja Kommerniemen välissä sijaitsevassa Otavanniemen kylässä Turtialan talossa numero 3 pienviljelijän eli tuohon aikaan pikkuviljelijän poikana 13. maaliskuuta 1850. Hän lähti kotoaan 15-vuotiaana puusepän oppiin Sulkavalle ja harjoitti sekä puusepän sekä muurarin työtä hankkien samalla alkeistiedot kirjallisen opin tiellä. Ne olivat kansakoulua vastaavia kursseja - kansakoulua ei tuolloin vielä ollut. Kustaalla oli siis halua ja tahtoa sekä työntekemiseen että muuhun oppimiseen. Tuohon aikaan suorittavan työn tekijät eivät kovin usein oma-aloitteisesti opiskelleet, eivätkä siihen olisi edes pystyneet. Kustaa halusi selvästi alusta pitäen olla muutakin kuin työntekijä toisten leivissä.

Savonlinnan tuomiokirkko alkuperäisessä asussaan

Tuomiokirkko käynnistää rakentajan uran

Kustaa asettui 25-vuotiaana asumaan Savonlinnaan vakituisesti. Hän kertoo vuoden 1925 Savonmaa-lehden haastattelussa tulleensa viettämään kaupunkiin Olavinlinnan 400-vuotisjuhlaa ja jääneensä sille tielleen. Samana vuonna 1875 Kustaa aloitti Tuomiokirkon työmaalla puuseppänä. Tästä pestistä käynnistyi menestyksekäs rakentajan uransa. Kustaa sai myöhemmin vastuulleen Tuomiokirkon rakennusmestarin tehtävän Erik Kuorikosken sairastuttua ja vastasi viimeiset kaksi rakennusvuotta 1877-78 koko mittavasta urakasta. Näin Kustaan kyvyt huomattiin laajasti koko alueella.

Työura käynnistyi siis vahvasti kirkkojen parissa ja luontevasti vuosina 1879-80 hän johti Kurkijoen ja Rautajärven kirkkojen rakennustöitä sekä hoiti 1882 Hiitolan vanhan kirkon korjaustöitä. Opinnot kiinnostivat yhä enemmän ja vuosina 1881-82 Kustaa suoritti Suomen taideteollisuusyhdistyksen rakennusmestarikurssin Helsingissä. Tuon ajan matkustusolosuhteissa suoritus oli melkoinen. Tiet olivat lähinnä kärrypolkuja, eikä kattavaa rautatietä vielä ollut. Ne, joilla oli mahdollisuus kulkivat laivoilla vesireittejä pitkin, mutta pääasiassa ihmiset liikkuivat kävellen tai hevoskyydillä. Vähitellen kouluttautuneelle ammattimiehelle satoi lisää vastuunalaisia tehtäviä. Vuonna 1883 työn alla olivat Rautjärven reservikasarmit ja Säämingin kunnallishuone Savonlinnassa. Seuraavana vuonna vuorossa olivat Räisälän vanhan kirkon korjaustyöt, Savonlinnan Pikkukirkon kunnostus ja Käkisalmen kivikirkon korjaustyöt. Kustaan maine alkoi kantautua laajalle itäisessä Suomessa.

Savonlinna saa lyseon ja Kustaa urakan

Vuonna 1890 Kustaa Laukkasen eteen osui ensimmäinen todellinen mahdollisuus suururakkaan. Suomessa käytiin kovaa aluetaistelua lyseoiden sijainnista ja Mikkeli oli saanut savonlinnalaisten suureksi pettymykseksi 1872 ruotsinkielisen lyseon. Savonlinna lähti kisaan mukaan seuraavalla kierroksella ja sai reaalilyseon Joensuun jäädessä alueellisesti kakkoseksi. Muut lyseot menivät tuossa jaossa Turkuun ja Tampereelle. Tämä tiesi kehittyvässä autonomisessa Suomessa kaupungille rahaa ja mainetta. Savonlinna kehittyi muutenkin 1890 -luvulla merkittäväksi koulu- ja matkailukaupungiksi sijaintinsa ja hyvien vesistöyhteyksiensä ansiosta. Myös Olavinlinnaa kunnostettiin onnistuneesti merkittäväksi matkailukohteeksi fennomanian huumassa.

Savonlinnan kaupunki varasi reaalilyseota varten tontin keskeiseltä paikalta silloisen Isotorin ja myöhemmän Olavintorin laidalta. Kustaa sai urakoitavakseen uusrenessanssia edustavan suurhankkeen, jonka monien asiakirjojen mukaan on suunnitellut Sebastian Gripenberg. Todellinen piirtäjä lienee kuitenkin Yleisten rakennusten ylihallituksen ensimmäinen arkkitehti Theodor Decker ja Gripenberg johtajana hyväksyi suunnitelmat ja laittoi niihin puumerkkinsä. Savonlinnan reaalilyseo valmistui syksyllä 1890 ja seisoo paikallaan Savonlinnan kaupungin käytössä tänäkin päivänä. Talon historia on melkoinen, sillä sen seinien suojissa on toiminut mm. sisällissodan vankila, sotasairaala ja Suomen ensimmäinen taidelukio. Lyseon toverikunnan marssin sävelsi Erkki Melartin, jonka lyseo-opinnot jäivät kesken sydänoireiden vuoksi. Melartin kuitenkin palasi kaupunkiin ja toi Aino -oopperansa Savonlinnan ensimmäisille oopperajuhlille 1912. Muita lyseon alkuaikojen tunnettuja oppilaita olivat kirjailija Joel Lehtonen ja tuleva jääkärikenraali Aarne Snellman.

Reaalilyseon urakka oli Laukkaselle huomattava onnistuminen ja nopeasti kehittyvällä 1890-luvulla hän nousikin urakoitsijana ja liikemiehenä Savonlinnan keskeiseksi vaikuttajaksi, joka työsti seuraavan kymmenen vuoden aikana käytännössä kaupungin kaikki merkittävät rakennukset. Myös oma perhe-elämä käynnistyi Kustaan mentyä kesällä 1890 naimisiin Elsa Sofia Heljan (1864-1944) kanssa. Perheeseen syntyi pian myös jälkikasvua, Kustaa ja Elsa saivat kaksi tytärtä. Kerttu syntyi vuonna 1891 ja Toimi 1895.

Savonlinnan reaalilyseo 1890

Liikemies rakentaa oman kivitalon 

Seuraavina vuosina Kustaan rakennusurakoitsijan ura oli vilkas ja hän ryhtyi myös kauppiaaksi ja liikemieheksi. Vuonna 1891 urakoitiin Sortavalan seminaarin kuusi eri rakennusta ja myöhemmin vuorossa oli mm. Punkaharjun valtionhotellin suuri keisarinnan huvila, joka on edelleen paikallaan. Liikemiehenä ja osakkaana Kustaa lähti mukaan höyrylaiva Kerttuun 1891 ja seuraavana vuonna Savolan sahaan, jonka rakentamisen myös urakoi vuonna 1893.

1890-luvun puoliväli oli Kustaan uran hektisintä aikaa. Hän rakennutti itselleen suuren kivitalon Puistokadun alkupäähän. Yksityisen kivitalon rakentaminen oli 1800-luvun lopulla erittäin harvinaista. Sen verran Laukkasen menestys oli ilmeisesti kademieltä herättänyt, että kaupunkitarinoiden mukaan osa talon materiaalista oli reaalilyseon ylijäämää. Talon piirsi todennäköisesti Olavinlinnan korjauksia valvomaan saapunut Allan Schulman, mutta Kustaa on kertonut suunnitelleensa ainakin osittain talon itse. Noihin aikoihin oli hyvin yleistä, että asuinrakennuksia piirsivät rakennusmestarit, sillä arkkitehtejä kiinnostivat lähinnä suuret rakennukset ja  julkiset kohteet aina 1920 -luvulle saakka. Kustaa Laukkanen piirsi myöhemmin useita rakennuksia, joita on Savonlinnassa nähtävillä vieläkin. Puistokatu 1 valmistui 1895 ja siihen Kustaa avasi myös “Rakennusaineiden, rauta- ja huushollikalujen” kaupan.

Vuonna 1896 valmistunut Laukkasen ja Schulmanin suunnittelema Puistokatu 1 oli alunperin Kustaa Laukkasen koti ja liiketalo

Olavin kylpylä

Savonlinnassa muutaman vuoden vaikuttanut arkkitehti Allan Schulman ehti suunnitella kaupunkiin useita merkittäviä rakennuksia kuten Rauhalinnan ja Piispanlinnan. Tämä nuorimies (s. 1863) teki Kustaa Laukkasen kanssa laajasti  yhteistyötä molemmissa tapauksissa ja asuikin Laukkasen kotona. Työnjako oli se, että Schulman piirsi ja Laukkanen urakoi. Schulman on myös mielenkiintoinen henkilönä. Hänellä oli läheiset suhteet tsaariperheeseen tai ainakin heidän koiraansa. Hän oli myös hyvätasoinen kuorolaulaja ja Savonlinnaan päästyään ryhtyi välittömästi tuomaan ja myymään polkupyöriä merkittävien rakennushankkeiden suunnittelun ohella.

Jo aiemmin oli käynnistynyt Kustaa Laukkasen uran ehkä merkittävin urakointihanke: Olavin kylpylän, Kasinon ja siltojen sekä Sulosaaren huviloiden rakentaminen. Laukkanen oli myös mittavan kylpylähankkeen osakas ja johtokunnan jäsen. Muinaispohjoismaista tyyliä edustava kylpylän päärakennus valmistui kesäksi 1896 ja sen suunnitteli Yleisten rakennusten ylihallituksen viipurilainen arkkitehti Johan Jakob “Jac.” Ahrenberg, joka oli kaupungissa Olavinlinnan restauroinnin vuoksi. Olavinlinna onkin tuonut Savonlinnaan merkittäviä arkkitehtejä Kiseleffistä Schulmanin kautta Ahrenbergin ja näin kaupungissa on edelleen myös arkkitehtonisesti merkittäviä vanhoja rakennuksia.

Olavin kylpylä rakennuksineen ja siltoinen oli Kustaa Laukkasen suurtyö

Ura huipentuu ja melkein katkeaa

Kustaa Laukkasen liikemiesura huipentui 1890-luvun loppuun. 1896 hän urakoitsi Käkisalmen kylpylaitoksen sekä Savonlinnassa Heikinpohjan vaivaistalon. Olavin kylpylän yhteyteen rakennetut huvilat olivat vuorossa 1898-99. Näistä Suruton ja Kalliolinna ovat edelleen pystyssä. Kun Savonlinnan matkailu osoitti hienoja menetyksen merkkejä, alkoi Laukkanen valmistella eräänlaista urakoitsijan joutsenlauluaan, komealla kivijalla seisovan puisen Seurahuoneen eli Savonlinnan matkailijahotellin rakentamista. Helsinkiläisen arkkitehtitoimisto Nyström-Petrelius-Penttilä suunnittelema kansallisromanttinen art nouveaun piirteitä edustanut hotelli valmistui kesällä 1901 entiselle Sittkoffin tontille, joka oli ollut tyhjillään vuoden 1879 palosta saakka nykyisen Kauppatorin kulmalla. Upea kolmikerroksinen rakennus oli Imatran valtionhotellin pari vuotta myöhemmin piirtäneen Usko Nyströmin käsialaa. Linkkinä kaupunkiin oli ainakin se, että kolmikosta Albert Petrelius oli savonlinnalainen.

Savonlinnan matkailijahotelli (1901) oli Usko Nyströmin piirtämä

Valitettavasti vuosi 1901 ei ollut Kustaa Laukkasen kannalta onnellinen, vaan päin vastoin siitä tuli varmasti hänen elämänsä katkerin vuosi. Laukkanen oli urakoinut vuonna 1894 Joensuuhun lyseon ja lähti rakentamaan Joensuun tuomiokirkkoa useiden savonlinnalaisten liikemiesten ollessa hankkeen takuumiehinä. Tämä urakka ja muut liiketoimet menivät  jo keväällä totaalisesti pieleen ja Laukkanen kärsi konkurssin, jonka korvauksia selviteltiin seuraavat kymmenen vuotta. Laukkasen omaisuus kivitaloa, kalusteita ja osakkeita myöten huutokaupattiin syksyllä. Ja vaikka tuohon aikaan epäonnistuneiden omaisuutta kaupattiin suorasukaisesti ja julkisesti, karmeinta on kuitenkin lukea paikallislehdestä Tauno Kustaanpoika Laukkasen kuolinilmoitus kahden päivän ikäisenä syksyllä 1901. Ajasta puhuttiin Savonlinnassa pitkään tyyliin: “Se oli siihen aikaan, kun savonlinnalaiset rakensivat kirkon Joensuuhun”.

Tuohon maailmanaikaan velkominen oli todellakin julkaista ja raadollista puuhaa. 5. kesäkuuta 1901 lehti-ilmoitus kertoi seuraavaa:

“Velkojat. Rakennusmestari Kust. Laukkasen Savonlinnassa konkurssiin luovutetussa pesässä kutsutaan täten kokoontumaan Matkailiahotellissa täällä keskiviikkona sisällä olevan kesäkuun 26 päivänä kello 6 j. pp. keskustelemaan ja päättämään, velallisen ylläpidosta, pesän irtaimen omaisuuden rahaksi muuttamisesta, uskottujen miesten palkasta, kuin myöskin Joensuun kirkon rakentamisurakasta, mihin toimiin on ryhdyttävä työn edelleen käyttämisen suhteen sekä muista mahdollisista esiin tulevista asioista; ja muistutetaan konkurssisäännön määräyksestä että poissaolevat velkojat, saavat tyytyä saapuville tulleiden tekemiin päätöksiin. And. Auvinen ja Karl. Lindroos. Uskotut miehet.”

On tietysti kohtalon ivaa, että asioista sovittiin Kustaan urakoimassa hotellissa ja pitkin syksyä ilmoitettiin erilaisista huutokaupoista, joissa myytiin ensin Puistokatu 1 kivitalo, sitten osakkeet ja varastot ja lopuksi kodin huonekalutkin. Pudotuksen on täytynyt olla melkoinen.

Kuitenkin luottomies

Vaikka Kustaan Laukkasen elämä sai karmean käänteen vuonna 1901, on tarinalla onneksi onnellisempi loppu kuin voisi kuvitella. Luottamustehtävissä koko 1890-luvun toiminut hiljainen ja vaatimaton mies ei menettänyt epäonnistumisestaan huolimatta savonlinnalaisten luottamusta, vaan valittiin Savonlinnan kaupungin rakennusmestariksi ja kaupungin raatimieheksi 1905-25. Raatimiehet käytännössä pyörittivät kaupunkia toisin sanoen olivat nykytermein pienimuotoinen kaupunginhallitus. Täysin ei Kustaa myöskään jäänyt pois vanhoista töistään, vaan perusti 1904 “Ruuti, dynamiitti ja metsästystarpeiden” kaupan. Vähitellen tuli rakennusten suunnittelutöitä ja Kustaan kynästä syntyivät mm. Huvilakatu 9; merikapteeni Albin Siivosen, nykyään Sinisenä talona tunnettu suuri puutalo vuonna 1910 sekä samana vuonna yksi Savonlinnan kaikkien aikojen komeimmista jugend-kivitalosta Olavinkatu 46:een. Laukkanen oli mukana myös sanomalehtitoiminnassa ja suunnitteli vuonna 1918 Kerimäen vapaussodan patsaan.

Kustaa Laukkasesta tehtiin vuonna 1925 mittava haastattelu Savonmaa-lehteen. Häntä kutsuttiin lehdessä kunnioittavasti raatimieheksi. Pääaiheena haastattelussa oli Olavinlinnan 400-vuotisjuhlallisuudet 50 vuotta aiemmin kesällä 1875 ja Laukkanen olikin harvoja elossa olevia aikalaistodistajia tapahtumille. Haastattelu on kiinnostavaa luettavaa. Kustaa kertoo, kuinka kaupunki ja linna oli laitettu hienoksi ja kuinka Savonlinnaan virtasi kaikkialta kiinnostunutta väkeä kävellen, hevospelillä, laivoilla ja erityisesti kirkkoveneillä. Sataman ollessa Kyrönsalmessa, kirkkoveneet pysäköitiin nykyiseen satamaan riviin nyt jo edesmenneen Kaurosen kulman kohdille. Vesihän tuli noihin aikoihin silloisen Rantakadun eli nykyisen Satamakadun talojen portaille saakka. Kaupungissa puhuttiin kymmeniä kieliä ja paikalliset asukkaat hämmästelivät hienoja juhlavieraita ja kallista ruokaa, jota tarjoiltiin ulkoravintoloissa. Myös viinaa oli tarjolla, mutta kukaan ei Laukkasen mukaan ollut sanottavammin juopuneena. Kustaa kertoi itsekin maksaneensa aterian, jonka hinta oli noin yhden päiväpalkan verran.

Mielenkiintoinen on myös tarina Olavinlinnan kunnialaukauksista. Jyvästönhoitaja kapteeni Kraemer vastasi tykinlaukauksista, joita kuultiin lopulta vain yksi. Tykkiä operoinut ampuja näet kuoli mörssärin iskiessa häntä lauetessaan. Tästä kapteeni Kraemer oli harmissaan ja Kustaa kertookin meille vuosien takaa mielenkiintoisen yksityiskohdan kaupungin tuon ajan mahtimiehestä. Kraemer oli Kustaan mukaan kärttyinen vain ruotsia puhuva herra, joka oli menettänyt toisen kätensä metsästysonnettomuudessa. Saman Karl Kraemerin talo Linnakatu 11 paloi heinäkuussa 1880. Aikoinaan nykyistä Tottinkatua kutsuttiin Kraemerin mäeksi.

Sininen talo on Kustaa Laukkasen suunnittelema. 

Nuoresta ammattimiehestä oli tullut ensin kaupungin averiäin liikemies, sitten konkurssin jälkeen luotettu asioidenhoitaja ja lopuksi vanha arvostettu kaupunkilainen. Myöhemmästä elämästä löytyy tieto, että Kustaa asui vuokralaisena vuonna 1910 Pesosen talossa Olavinkatu 10:ssä vaimonsa Elsan (k. 1941) ja Kerttu-tyttärensä kanssa. Vuonna 1927 Kustaa Laukkanen anoi kaupungilta eläkettä 1500 markan kuukausieläkettä ja sai 750 markkaa kuussa. Tämäkin kerrottiin tarkasti lehdessä.

Kustaa Laukkasen elämässä oli suuren draaman ainekset. Hän vietti näyttävästi 80-vuotispäiviään ja kuollessaan Savonlinnassa lähes 82 vuoden iässä tammikuun alussa 1932, hänestä todettiin kunnioittavasti: “Aina sama työteliäs ja tunnontarkka mies, uskollisesti suorittaen sen, mikä hänen tehtäväkseen on tullut”.

 Ville Vilén, joulukuussa 2018

Olavinkatu 46, Kustaa Laukkasen suunnittelemaa jugendia vuodelta 1910. Nyt jo siivottu pois katukuvasta.

Kuvat: Maakuntamuseo, Timo Seitsonen