V.A. Sihvonen - historiallisen Savonlinnan ikuistaja

Jokainen Savonlinnan historiasta kiinnostunut on törmännyt vanhoihin valokuviin, joissa on tuttu valkoinen käsinkirjoitettu signeeraus: Savonlinna. valok. V.A. Sihvonen. Signeerauksen takana on vuodesta 1894 vuoteen 1932 ammatikseen kaupunkia ja sen ihmisiä valokuvannut Viljam Alexander Sihvonen. Kuvaajan omasta valokuvasta meitä katsoo terävästi tuimailmeinen, kuitenkin samalla hauskannäköinen pienehkö mies. Hän on kirkkaasti merkittävin historiallisen Savonlinnan visuaalinen tallentaja ja myös hieman traaginen hahmo, sillä Sihvonen hukkui uintiretkellä rakkaan kotikaupunkinsa rautatiesillan luona heinäkuussa 1932 paikassa, jonka hän myös hartaudella tallensi.

William, Viljam, Wiljami vai Wille

Talvisalon hautausmaalla hautakivessä lukee Viljam Sihvonen, mutta rakkaalla valokuvaajalla oli monta nimeä: Wiljam, Wille, Viljami, William, Sihvos-Ville - kirjoitusmuotoja on useita, mutta käytetään tässä virallista eli Viljam. Hän syntyi 12. marraskuuta 1879 Savonlinnassa perheeseen, jonka isä Alexander oli uskovainen mies, muurari-valaja ja innostunut amatöörivalokuvaaja. Alexander Sihvonen (1852-1919) oli todennäköisesti saanut oppinsa viipurilaiselta valokuvaajalta Berndt Hantwarghilta, joka toimi Savonlinnassa lyhyitä aikoja vuosien 1878-1885 välisenä aikana kuvaajana ja kelloseppänä. Vanhimmat tunnetut valokuvat Savonlinnasta ovat 1860/70-luvun taitteesta. Kaupungissa vieraili valokuvaajia erityisesti kesäkuukausina ja suosittu kuvauspaikka Hungerborg valmistui keväällä 1873. Kuvaajat tulivat yleensä lähikaupungeista ja lyhyitä kuvaussessioita tekivät Hantwarghin lisäksi ainakin Jean Schmidt, Leon Glaser, Svante Lagergren, Fritz Hjertzell, August Erwing ja Jakob Indurskij, joista jälkimmäinen ilmoitti jopa avanneensa atelierin kuukaudeksi Kestikievarin pihalla kesällä 1889. Kestikievari lienee ollut Seurahuone sen aikaisessa satamassa eli Lossirannassa Kyrönsalmen rannalla. Valokuvaus oli noihin aikoihin suurta kiinnostusta herättävää uutta toimintaa ja varsinkin potrettien kysyntä synnytti liiketoimintaa ympäri Suomen. Fennomanian aalto innosti valokuvaajia tallentamaan kansallismaisemaa ja itäinen Suomi kalevalaisena ihanteena oli luonnollisesti yksi pääkohteista. Tämän ja erityisesti Punkaharjun vuoksi valokuvauksen pioneerit kuten I.K. Inha ja Daniel Nyblin vierailivat kaupungissa jo varhain. Valokuviin perustuvista maisemapostikorteista syntyi myös merkittävä liiketoimi Postilaitoksen kehittyessä. 

Alexander Sihvonen - muurari ja valokuvaaja

Viljam Sihvosen isä Alexander Sihvonen aloitti ammattimaisen valokuvaamisen 1890-luvun alussa ja käynnisti näin Sihvosen suvun laajan, useita sukupolvia kestäneen ammattivalokuvaamisen. Ensimmäiset ilmoitukset paikallislehdessä olivat syksyllä 1891, joissa A. Sihvonen kertoo ottavansa joka päivä, ilmasta huolimatta halvalla kunnollisia valokuvia. Hänen vaimonsa, Viljamin äiti Maria oli kuollut vuonna 1886 ja Alexander oli mennyt uusiin naimisiin toisen Marian, Maria Juutilaisen kanssa. Tähän ympäristöön syntyi tuleva mestarikuvaaja ja sai luonnollisesti oppinsa isänsä kuvaamossa. Perheessä oli myös vuonna 1883 syntynyt toinen poika Hjalmar, josta tuli niin ikään valokuvaaja, sisar Helmi ja lisäksi uudesta avioliitosta syntyi 1888 Urho Alarik Sihvonen, myöhemmin valokuvaaja hänkin. Näin Alexanderin innostus valokuvausharrastukseen oli tuottanut Savonlinnaan melkoisen nipun tulevia ammattimiehiä - ja naisia, sillä kaikki pojat työskentelivät myös vaimonsa kanssa valokuvauksen maailmassa. Sisar Helmi sen sijaan valitsi toisenlaisen tien.

Alexander Sihvosen ottama perhepotretti 1890-luvun alusta. Tumma mies on Berndt Hantwargh ja takana keskellä Maria Juutilainen. Marian vasemmalla puolella Hjalmar ja Viljam, edessä koppalakki päässä Urho. Kuva: Heikki Sihvonen 

Sihvosen perhekuva 1890-luvun puolivälistä. Lapset vasemmalta Viljam, Hjalmar, Helmi ja hänen puolisonsa Iivari Partanen sekä Urho. Edessä vanhemmat Maria ja Alexander Sihvonen. Kuva: Heikki Sihvonen

Alexander Sihvosen Walokuvaamo Kirkkokadulla avattiin 1899. Tuohon aikaan Kirkkokatu oli vielä mäkinen.

Kirkkokatu 12 (myöhemmin n:o 7) oli Savonlinnan ensimmäinen asuintiilitalo ja valmistui jo 1853. Taloa laajennettiin 1906 valokuvastudion vuoksi. Kuva on osasuurennus Signe Branderin 1901 valokuvasta

Kirkkokatu 12 

Aluksi Alexander Sihvonen toimi valokuvaajana kotoaan käsin Olavinkadun alkupäässä nykyisen Kisalinnan kohdilla, mutta osti kapteeni Nymanilta tontin ja tiilitalon Kirkkokadulta numerosta 12 vuonna 1899 ja avasi saman vuoden toukokuussa paikalle Savonlinnan ensimmäisen pysyvän valokuvausliikkeen. Osoite on myöhemmin ollut Kirkkokatu 7. Talo oli Savonlinnan ensimmäisiä täystiilitaloja ja sen rakennutti kruununnimismies Olson vuonna 1853. Talon päätyyn valmistui marraskuussa 1906 tiilinen poikkipääty, johon Sihvonen poikiensa kanssa avasi kunnollisen atelierin. Rakennus säilyi kaupungin katukuvassa aina 1970-luvulle. Myöhemmin siinä toimi mm. Etelä-Savon kirjapaino, joka aukesi Alexander Sihvosen kuoleman jälkeen vuonna 1920 ja laajennusten jälkeen sanomalehti Savonmaa. Alexander Sihvonen erikoistui ateljeekuvaukseen eli henkilökuviin ja ilmoittikin 1901 hankkineensa suurennuslaitteet ja vuonna 1914 erityisen peililaitteen, josta kuvattava pystyi näkemään itsensä kuvaushetkellä ja näin vaikuttamaan siihen mitä kuvaan tallentui. Valokuvaamisesta tuli muurarille lopulta työ, sillä Alexander Sihvosen kuolinilmoituksessa 1919 lukee valokuvaaja. Veljekset Viljam ja Hjalmar tekivät luultavasti sopivan työnjaon isänsä kanssa ja myivät erilaisia valokuvia ja postikortteja sekä toimivat kiertävinä kuvaajina lähiseuduilla. Veljekset perustivat lopulta oman liikkeen Atelier Olavin 1908, joka jäi pian Viljam Sihvosen omistukseen ja Olavina tunnettu liike toimi Savonlinnassa aina vuoteen 1975 saakka Viljamin pojan Paavo Sihvosen pyörittämänä.

Isä Alexanderin potrettinäyte

Isä ja poika Sihvonen ilmoittelivat samoissa lehdissä sulassa sovussa

Valokuvaamo Olavi

Viljam Sihvonen aloitti oman toimintansa paitsi valokuvaamalla, myös myymällä valokuvia. Vuonna 1905 hän ilmoitti myyvänsä "wapausliikkeen toimitsijamiesten" kuvia. Kyseessä oli sortovuosien tapahtumat, joiden yhteydessä mm. Eugen Schaumanista ja Lennart Hohenthalista tuli sankarillisia julkisuuden henkilöitä ja heidän valokuviaan myytiin laajasti ympäri autonomisen ja fennomaanisen Suomen. Näiltä ajoilta on peräisin myös jonkin verran valokuvia, jotka kulkevat V.A. Sihvosen nimissä, mutta ovat muiden kuvaajien, mm. Savonlinnassa oman uransa 1896 aloittaneen Signe Branderin ottamia. 1800-luvun lopun vanhoista kaupunkikuvista onkin vaikea tietää, kenen ottamia kuvat ovat. Inhan ja Nyblinin kuvat ovat selvästi merkitty, mutta esimerkiksi kirjakauppias Assar Palander myi valokuvasarjoja, joiden alkuperää voi vain arvailla. Epäselviä ovat monet 1870-luvulla otetut kaupunkikuvat. Savonlinnasta voi edelleen olla jossakin vieläkin vanhempiakin valokuvia.

Vuonna 1908 veljekset Viljam ja Hjalmar irtaantuivat isänsä toiminnasta ja perustivat yhteisen valokuvausliikkeen. Se toimi osoitteessa Olavinkatu 13 Alexander Sihvosen kotivalokuvaamon entisessä tiloissa. Yritys oli nimeltään Veljekset Sihvosen valokuvaamo ja veljekset kehuivat ilmoituksissaan työn olevan ensiluokkaista ja hintojen olevan halvimmat. Viljam osti veljensä osuuden valokuvausliikkeesta loppuvuodesta 1910 ja Hjalmar siirtyi Poriin omaan perustamaansa lyhytikäiseen liikkeeseen. Näin syntyi vuoteen 1975 saakka toiminut Valokuvaamo Olavi. Nimi vaihteli aluksi muodoissa Atelier Olavia ja Atelier Olawi vakiintuen vuonna 1911 muotoon Valokuvaamo Olavi. Liike siirtyi ensin Olavintorin laidalle lyseon vastapäätä Koulukadulle kelloseppä Wahlgrenin taloon ja toukokuussa 1914 uuteen, nykyisin Solmun talona tunnettuun rakennukseen Olavinkatu 26. Olavin vanhalla paikalla aloitti hetken aikaa Savonlinnassa toiminut ruotsalainen Arthur Hedström Hellas -kuvaamollaan.

Viljam Sihvonen ateljeessaan vierellään kehystäjä Arvid Piironen

Viljam Sihvonen perusti perheen kirjanpitäjä Hanna Koposen kanssa keväällä 1907 ja ensimmäinen viidestä lapsesta, Kerttu (myöhemmin Kupiainen) syntyi toukokuussa 1908. Myöhemmin maailmaan tulivat Maunu, Paavo, Väinö ja Helena. Lapsista Paavo Sihvonen jatkoi isänsä jalanjälillä Savonlinnassa, Maunu Sihvonen toimi myös jonkin aikaa valokuvaajana ja Vilho eli elämänsä Savonlinnassa matematiikan opettajana. Nuorin tytär Helena muutti jo nuorena kaupungista toisaalle.

Viljam Sihvonen vaimonsa Hanna Koposen ja esikoisensa Kertun kanssa n. 1910
Kuva: Heikki Sihvonen

Sihvosen veljekset toimivat yhdessä 1908-10

Valokuvaamo Olavi, 1914 rakennettu Olavinkatu 26, edelleen muunneltuna pystyssä ns Solmun talona

Ajat ankeutuvat

Valokuvaus ammattina näyttää olleen melko hyvää liiketoimintaa Savonlinnassa vuosisadan alkupuolella. Kaupunkihan koki melkoisen matkailubuumin Olavin kylpylän ja Matkailijahotellin myötä ja Olavinlinna toimi hyvänä vetonaulana kun sinne saatiin vielä Aino Ackteen junailemat Oopperajuhlat kesällä 1912. Viljam Sihvonen ikuisti historialliset juhlat, vaikka joutuikin selvittelemään tekijänoikeuksia ilmeisen haastavan taitelijatar Ackteen kanssa. Hjalmar Sihvonen palasi Porista kaupunkiin 1912 ja aloitti oman liikkeensä isänsä kiinteistössä. Kaupungissa oli siis useampia Sihvosten valokuvaamoja eikä törmäyksiltäkään vältytty. Ajat olivat levottomat ja Suomessa oli kaikenlaista materiaalipulaa. Tämän täytyi vaikuttaa myös valokuvaustoimintaan ja niinpä keväällä 1916 Alexander Sihvonen ilmoitti myyvänsä liiketoimintansa ja talonsa "sattuneesta syystä". Vielä vuotta aiemmin isä Sihvonen oli satsannut uusiin peileihin, joista kuvattava näki itsensä kuvaushetkellä. Syy saattoi olla taloudellinen tai terveydellinen. 

Viljam Sihvonen oli menestynyt postikorttimarkkinoilla. Hänen korttejaan myytiin laajasti ja hän mainosti edelleen lehdissä Olaviaan. Veljesten kesken nähtiin pieni ottelu, kun Hjalmar julkaisi keväällä 1918 uhkaavan ilmoituksen paikallislehdessä. Ilmoitus kuvastaa hyvin ankaria aikoja. Siinä Hjalmar uhkasi ilmoittaa lehdessä niiden 92:n henkilön nimen, jotka eivät ole hakeneet valokuviaan. Viljam vastasi pian ilmoituksella, ettei hänellä ole mitään tekemistä veljensä uhkailujen kanssa. Myös edellisten velipuoli Urho Sihvonen aloitti ammattimaisen toimintansa Savonlinnassa vaimonsa Huldan kanssa, joka oli valokuvaaja hänkin ja ollut töissä Olavissa. Vuonna 1920 Urho ja Hulda avasivat valokuvaamo Iriksen nykyisen viiskulman kohdilla ja siirtyivät viisi vuotta myöhemmin uuden kaupungin puolelle.

Suruviestejä kaksin kappalein

Viljam Sihvonen toimi vuoden 1918 sodan aikana rintamakuvaajana Karjalan kannaksella Raudussa, jossa käytiin sodan suurin taistelu nimenomaan suomalaisten ja venäläisten välillä. Taistelut olivat raakoja ja niin olivat kuvatkin. Hanna Sihvonen oli miehensä mukana rintamalla ja lukuisat valkoiselle armeijalle otetut kuvat ovat sotamuseossa. Sotakokemukset saattoivat olla raskaita taitelijaluonteelle, Sihvonen kuvasi mm. teloituksia ja ruumiskasoja. Yksi tunnetuista kuvista on "Teloitus Kivilahdessa 11.4 1918". 

Sodan jälkeen vuonna 1919 Sihvosten sukua kohtasi suuri suru. Maaliskuussa 1919 kuoli ensin Hjalmar Sihvonen ja pian tämän jälkeen Alexander Sihvonen. Hjalmar Sihvosen kuolinilmoituksessa todetaan valokuvaajan kuolleen kovia tuskia kärsittyään. Tuohon aikaan liittyi Suomessa vahvasti espanjantauti, mutta ei ole kuitenkaan varmaa, oliko se Hjalmarin kuolinsyy vaikka kuolinilmoitus siihen suuntaan viittaakin. Suremaan jäivät vaimo Lahja ja poika Kalervo. He jatkoivat toimintaa valokuvaamo Savo-nimellä aluksi Kirkkokadulla isä Sihvosen takapihalla ja tekivät sittemmin pitkän uran Puumalassa. 

Liiketoimintana valokuvaus näyttää hiipuneen 1920-luvulle tultaessa. Suomihan oli yksi Euroopan köyhimpiä maita eikä matkailu sen paremmin kuin Oopperajuhlatkaan toimineet Savonlinnassa. Viljam Sihvonen julkaisi kuvakirjan Olavinlinnasta matkailijoille ja yritti pitää perustoimintaa yllä vaikeina aikoina. On hyvä muistaa, että hän otti valtaosan keskeisistä Savonlinna -kuvistaan nimenomaan 1920 -luvulla. Ilmeisesti vaikeiden aikojen ja sotakokemusten vuoksi kuvaan astui alkoholi, mikä oli  lopulta Viljam Sihvoselle kohtalokasta. Huhtikuussa 1924 kerrottiin lehdessä valokuvaaja Viljam Sihvosen saaneen sakkotuomion eläimille määrätyn väkiviinan nauttisesta ja juopumuksesta. Tuolloin elettiin kieltolain aikaa ja tuomioita jaettiin herkästi. Lisäksi maailma oli noina aikoina myös julkinen ja julma, eikä tämä tapaus ollut Viljam Sihvosen ainoa.  

Linnankatu 7, Sihvosen perheen kotitalo vuodesta 1927 aina 1950-luvulle saakka

Viljam Sihvonen otti vuonna 1925 Tuomiokirkon tornista aikanaan kuuluisan panoraamakuvan, jossa näkyy koko Savonlinna. Viiden portikortin mittaista erikoiskuvaa myytiin hyvin ja tuolloin hyvin aktiivinen Sihvonen tallensi valokuviinsa kaupungin muutoksen ja ihmiset pitkin 1920-lukua. Kun Savonlinnaan nousivat ensimmäiset suuret kivitalot V.A. Sihvosen kamera oli paikalla. Samalla hän ikuisti katoavat puutalot ja vanhan puukaupungin tunnelman. Hänen roolinsa oli merkittävä myös Savonlinnan uutisten viejänä muualle Suomeen. Jo sisällissodan aina Sihvonen oli myynyt kuviaan Suomen kuvalehdelle ja pitkin 1920-lukua hän toimi lehden vakituisena avustajana. Vuonna 1929 Suomen kuvalehti julkaisi sivun jutun hänen omista suosikkikuvistaan. Siinä Viljam Sihvonen pääsi näyttämään myös taiteellista puoltaan koko Suomelle. Ehkä tämän tunnustuksen puute ajoi hänet tuhoisalle tielle yhä enemmän ja kojtalokkaasti alkoholin pariin. 

Velipuoli Urho Sihvosen liiketoimet näyttävät menneen heikosti ja Iris-valokuvaamo koki täydellisen katastrofin tulipalossa vuonna 1932 Olavinkadulla nykyisen Kastellin kohdalla. Tuhon jälkeen Urho jatkoi toimintaansa Satamakadulla elokuvateatteri Kinon tiloissa ja kotonaan Kalkkuinniemellä. Työt jatkuivat 1935 jälkeen valokuvaaamo Olavissa Viljam Sihvosen vaimon Hannan ja pojan Paavon kanssa. Iriksen tulipalo ei näet  kuitenkaan ollut Sihvosen suvussa vuoden 1932 tapahtumista se kaikkein ikävin. Pahempaa oli vielä tulossa. 

Kohtalokas uintiretki

Viljam Sihvonen lähti kohtalokkaalle uintiretkelleen iltapäivällä 14. heinäkuuta 1932. Perhe asui Tallisaaren sillan kupeessa Linnankadulla samassa talossa, jossa Joel Lehtonenkin aikoinaan. Lehtitietojen mukaan Sihvonen liikkui soutuveneellä Olavin kylpylän rannoilla ja aikalaistodistajien mukaan hänet nähtiin Sulosaaren rannalla veneessä nauttimassa alkoholia. Sihvosta varoitettiin asiasta, mutta hän ei kuunnellut.  Paluumatkallaan hän putosi veneestään rautatiesillan kohdalla. Silminnäkijä alikersantti Mattila näki Sihvosen roikkuvan veneensä laidasta ja vajoavan veden alle tulematta kertaakaan pintaan ennen kuin Mattila ehti apuun. Poliisit eivät löytäneet Sihvosta naaraamalla, vaan ruumis ajautui 3-4 kilometriä Kyrönsalmen virran mukana ja löytyi Punkaharjun laivareitiltä Jukolan rannasta 25. heinäkuuta. Pahasti mätänemässä olleen ruumiin tunnisti osittain vaatteiden perusteella tuolloin 17-vuotias poika Paavo. Hukkumisonnettomuuden syyllinen oli sukulaisten mukaan alkoholi. Ehkä ei ole aivan sattumaa, että kieltolaki oli kumottu saman vuoden huhtikuussa. Kaipaamaan jäivät vaimo ja viisi lasta, joista vanhin tytär Kerttu Kupiainen on muistellut 1920-30 -luvun lapsuuttaan ja Savonlinnaa kirjassaan Kaupunki saarilla. Hän ei kirjoita isästään kovinkaan paljon, mutta luo kuvan leikkiä rakastavasta, hassuttevasta ja taiteellisesta isästään. Ehkä tytär on vaitonainen perhettä kohdanneen tragedian vuoksi. Suvussa tapahtuman on täytynyt olla häpeällinen. Valokuvauksesta Kerttu Kupiainen toteaa, että isän kuvasilmä oli loistava niin maisemakuvauksessa kuin muotokuvissakin. Hän otti lapsiaan mukaan kuvausmatkoilleen ja opetti heille valokuvauksen perusteita. 

Mestarikuvaaja

Viljam Sihvonen ikuisti historiallisen Savonlinnan meille jälkipolville nähtäväksi. Hän oli paitsi hyvä valokuva-alan ammattimies, myös merkittävä ihmisten, maisemien, tunnelmien ja rakennusten kuvaaja. Sihvosten suvun ammatillinen liiketoiminta valokuvauksen alalla on ainakin toistaiseksi loppunut. Viljam välitti tietotaidon pojalleen Paavolle, joka kuvasi Savonlinnaa isänsä otteella. Paavo joutui ottamaan valokuvaamon äitinsä kanssa hoitaakseen nuorena ja heitä auttoi isän velipuoli Urho Sihvonen vaimonsa Huldan kanssa. Paavo Sihvonen otti Olavin hoitaakseen kokonaan itse 1940-luvun lopulla ja piti huolen siitä, että Sihvosen perheet kuvat ovat käytössämme. Ennen kuolemaansa hän järjesti omat, isänsä ja isoisänsä kuvat oikeaan paikkaan Maakuntamuseoon jälkipolvien ihasteltavaksi. Taitava kolmannen polven valokuvaaja Paavo Sihvonen menehtyi sairauskohtaukseen rakkaan harrastuksensa parissa kalareissulle lähtiessä vuonna 1975.

Heinäkuussa 2019, Ville Vilen

kuvat: Maakuntamuseo, Sihvosen perikunta, omat kokoelmat
kiitokset: Marketta Sihvonen, Martti Koponen, Heikki Sihvonen